I Can't Change The Station

Kuinka kauan siitä on kun viimeksi kirjoitin, kaksi viikkoa? Joskus toivon, että kellon voisi pysäyttää, jotta ehtisi tehdä kaiken.

Koeviikko oli ja meni, selvisin aika hyvin mielestäni. Mielenterveydestäni en niinkään tiedä. Toistaiseksi olen saanut vain matikan kokeen takaisin. Olisin halunnut elää vielä hetken siinä epätoivoisuudessa, ilman ahdistusta ja murhetta sen numeron takia. Mutta sain paljon paremman numeron kuin odotin, ja vielä pitkästä matikasta. Meinasin uhmata painovoimaa ja leijua pilviin.

Syömisestä en uskalla edes puhua. Koeviikolla unohdin syödä, oikeasti, oli liikaa tekemistä (todellakin liikaa, pääni meinasi räjähtää siitä lukemisesta) ja unenpöppörössä aamulla ei edes tehnyt mieli ruokaa. Mutta entä kun se loppui? Söin liikaa. Enkä ole edes jaksanut laskea kaloreita. Ja kun ranskalaisia mussuttaessani telkkarin ääressä tajusin että vatsani on täynnä, halusin heittää sen lautasen seinään. En muista milloin liikuin viimeksi, tein vatsalihaksia tai juoksin.

Aamulla paino tuntui raskaalta rinnassa. Kun opiskelu on hellittänyt yhdeksi viikonlopuksi päässä on tilaa muille ajatuksille. Minä vihaan sitä.