"Viiltely on vaa huomionkerjäämistä varten."
"Ai mitenni?"
"No siis eihän kukaa tahallaa haluu ittellee tehä sellasii haavoja, sehän on vaa sitä varten et mennää sit itkee kavereille et elämä on paskaa."
"No nii, pissikset tekee tollee. Voihan sitä viiltää vaikka nilkkoihin ettei kukaa saa tietää."
"Emmä ymmärrä miks pitäis viiltää nilkkoihin, kaikki viiltelijät on vaa huomionkerjääjiä nii miksei suoraa viiltele ranteisii."
"Sinähän sen tiiät."
Teki mieli näyttää sille omia viiltojälkiä. "Kato näitä, miks mä en tullu itkee sulle ku tein nää? Miks sä luulet et mä viiltelen itteeni kylkee? No vittu sen takii ku en haluu et kukaa saa tietää!" Silti mä aina haluan että joku sais tietää ja pelastais mut itteltäni.
Muutenki on ollu kamala päivä, tosin se nyt ei ollut mitään uutta.
Huomasin ihastukseni juttelevan eräälle tytölle, ja näytti todellakin nauttivan keskustelusta. Se on katellu mua välillä ja näyttänyt vähän kiinnostuksen merkkejä, mutta kai sitten kuvittelin kaiken. Tai ehkä mä olen vain liian mustasukkainen ihminen. Tai sitten rakkautta ei ole tarkoitettu mulle.
En osaa enää laihtuakaan, joka ikinen päivä, virhe, sana, ajatus ja katse vie voimat ja saa mut haluamaan kuolemaa yhä kiivaammin. Kunpa en osaisi enää hengittää.
joskus mäkin syyllistyin tohon ajatteluun että viiltely on vain huomionkerjäämistä.kunnes itse koin sen kivun ja pelon että joku oikeasti saisi tietää.en halunnut koskaan kertoa että olin heikko kunnes oli vain pakko.paha olo ei ole kadonnut minnekään vain haalistunut joksikin muuksi paranevien arpien kanssa.
VastaaPoistavoimia paljon sulle <3