Elän Opiskellakseni

Toinen koeviikko alkoi perjantaina kemian kokeella. Olin tietysti, kuten aina, lukenut aivan hulluna. (Vihaan tätä perfektionismia, miksen voi olla normaali?) Joka tapauksessa, kaipa se meni hyvin. Mallivastauksia en edes uskaltanut katsoa. Viikonloppu on taas kulunut sängyssä istuessa kaikki mahdolliset koulukirjat sylissä ja olen hukuttanut itseni kyyneliin. En enää edes jaksa keskittyä lukemiseen, ahdistus iski kulman takaa, rikkoi turvallisen häkkini jossa istuin, repi kalterit rikki ja imaisi minut mustaan pilveensä.

Kuvis ahdistaa minua ihan helvetisti. En oikeasti ymmärrä mikä siinä on, minua vain pelottaa etten saa kaikkia töitäni tehtyä ja joudun käymään koko kurssin uudelleen. Olen jo siitä asti kun osasin pitää kynää kädessäni piirtänyt paljon, piirrän yhä. Jotenkin kaikki varmaan odottaa, että kun olen näin taiteellinen ihminen niin pidän kuviksesta, mutta en oikeasti pidä siitä. Yhtään. Vihaan sitä ainetta yli kaiken. Kaiken lisäksi meillä on kuva-analyysikoe siitäkin.

Kuviksen, ruotsin, fysiikan, historian, psykan (yäk) ja lauantaina vielä matikan koe. Tuskan täytteinen viikko edessä. Kun pääsen lauantaina kotiin, tyhjennän pääni ja piirrän niin paljon kuin sielu sietää. Ja yritän jo ehkä rentoutua vähän, kun joululomakin on tulossa kohta. Täytyy aloittaa jo nyt, sen lyhyen loman aikana en ehdi muuten rentoutua yhtään.